Eilen sillalla viinipullollinen kainalossa hoippuessani ajattelin, että onkohan tuo kaiteeseen nojautuva tyttö kunnossa. Meinasin mennä puhumaan mutta en viitsinyt. Sitten kävelin vielä vähän pidemmälle ja pysähdyttyäni katselemaan valoja ja ottamaan piiskaavan ja viileän tihkusateen ja tuulen kasvoilleni tämä sama tyttö tuli luokseni.
"Hei, anteeks...  ootko sää ihan kunnossa? Näytit niin hirveän surulliselta kun kävelit ohi. "
Häkellyin ja tunsin lämpimän tunteen sisälläni. Kerroin että oon. Halusin vaan olla yksin ja hän hymyili kauniisti ja sanoi että hyvä. Sitten hän käveli yöhön. Hymyilin ja lähdin kotiin.